Jälki lajina on myös tietenkin aivan uutta ja ihmeellistä minulle, mutta yksi osa suojelusta joten myös sitä piti alkaa treenaamaan. Kuvassa Otto on 6kk ja ihan ensimmäisellä jäljellä (voi kunpa olisin osannut aloittaa jo paljon aiemmin).
Muutamia jälkiä satunnaisesti ollaan tehty. Jäljet on suoria nakkijälkiä ja tyhjiä ei ole vielä ollut. Nyt on kuitenkin ongelmaksi tullut Oton rynniminen jäljellä, ei malta yhtään keskittyä. Tähän käytiin kasvattajalta hakemassa neuvoja, ja hyviä neuvoja saatiinkiin 🙂 Suurin ongelma treenaamiselle on nyt kuitenkin luvallisten jälkipeltojen puute, mutta ehkä nyt kunnostaudutaan siinäkin osin kun suojelutreenit jää tauolle talveen asti.
Lauantaina lähdetään saksanpaimenkoirien omalle leirillä, jossa jälkeäkin päästään enemmän treenaamaan. Ehkäpä sieltä tulee hyviä neuvoja rynnimiseen ja erityisesti minun kouluttamiseen 😀
Blogin tarkoitus:
Olen hiljattain innostunut treenaamaan koirieni kanssa ja haluan jakaa ajatuksiani myös muille. Blogissa vilahtelee tottis, suojelu, jälki ja mahdollisesti myös tokokin 🙂 Katsotaan mitä tästä saadaan aikaan.
Kuka minä olen?
Olen maskulainen 26-vuotias eläinrakas naikkonen. Asumme mieheni kanssa Maskussa ok-talossa koiriemme kanssa 🙂 Käyn säännöllisessä 8-16 päivätyössä arkisin, joten illat ja viikonloput ovat hyvää aikaa treenaamiselle. Opiskelen myös töiden ohella tradenomiksi ja toivottavasti valmistun 2016 keväällä.
Miten päädyin treenaamaan?
Koirat ovat kuuluneet elämääni vuosia, mutta koulutuksesta ja treenauksesta en ole tiennyt mitään. Nykyisen siippani kanssa olemme pitäneet yhtä reilu 3v ja myös saman ajan minulla on ollut nykyisin reilu 4v dalmatialainen Muru (tästä esittely myöhemmin). Siippani on aina halunut saksanpaimenkoiraa, kun heillä on aina sellainen kotona ollut. Sovimme, että kun muutamme omakotitaloon, niin saku hankitaan.
Helmikuussa soitti se hetki, että oli talo, remontti lähes valmis ja aikaakin hankkia pentu. Niin me hankimme Oton 4kk pennelin Humppilasta ja siitä se sitten alkoi… 🙂 Ensin kävimme perus pentukoulun ja pian eksyinkin saksanpaimenkoirien alajaoston kentälle ja se oli menoa se ja siellä tiellä ollaan. Siitä kaikesta alan nyt kertomaan .. 🙂
Kävipä se kaunis päivä, kun anopin nartulla oli juoksut ja naapurin uroksella petti kemialinnn kastraatio <3 Mitäpä siitä seurasi muutakaa, kuin 9 ihanaa pientä saksanpaimenkoiran pentua. 6u+3n. Pennut syntyi 30.6.2015
Kuvassa pennut on 2vrk ikäisiä.
Emä: http://register.kennelliit.ee/index.php?page=dogCard&dogId=127898
Isä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI19547%2F09&R=166.2
Pennut ovat hyväsukuisia käyttökoiria, joten päätimme että tästä otamme vielä kolmannen koiran meille, joka sitten elokuun puolessa välissä kotiutuu 🙂
Kotiutamme nartun ja nimikin jo valikoitui monista vaihtoehdoista, pennelistä tulee Lyyli. Kolmesta nartusta ei vielä olla valittu sitä, joka meille muuttaa. Täytyy vielä vähän odotella, että pennut kasvaa ja alkaa luonteenpiirteet tulemaan esille.
Emä on kovin rauhallinen ja helposti alistuva, joten sen tyyppistä pentua yritämme välttää. Pennussa saisi vähän löytyä säpäkkyyttä, jotta saisimme tästä toisen ipo-koiran perheeseemme.
Kuvassa pentu 10vrk.
FAST ARROW’S FACELESS
Eli Otto
Helmikuussa mieheni kanssa aloimme keskustelemaan, että olisiko aika alkaa etsimään meille sitä omaa saksanpaimenkoiraa. No meni siit keskustelun aloituksesta varmaan se 1,5viikkoa, kun Otto sitten jo kotiutui 16 viikon iässä.
Olin näitä pentuja jo joulun aikoihin katsellut, mutta silloin ei aika ollut vielä sopiva keskeneräisen remontin takia. Onneksi tämä penneli oli vielä vapaan myöhemmin ja näin saimma oman sakun 🙂
Otto on käyttölinjainen ja Ipo-sukuinen saksanpaimenkoira.
Oton kanssa aloitimme läheisellä koirakoululla arkitottis kurssilla ja siinä samalla itsellä vilisi miljoonia ajatuksia päässä: mitä alamma koiran kanssa treenaamaan, miten aloitamme, kuka kouluttaa, missä kouluttaa, miten koulutetaan jne… Kaikki pk-puolen jutut itselle aivan uusia ja tuntemattomia asioita. Tuli siinä työpäivät vietettyä youtubessa ja netissä tutustuen ja ihmetellen asioita. Onneksi pian päädyimme alaosaston kentälle tottis-treeneihin ja sieltä suojeluun 🙂
No millainen se Otto on? .. Hieman mammanpoika 🙂 Odotin paljon topakampaa, vietikkäämpää ja energisempää koiraa. Onneksi kuitenkin ensimmäinen tämänlaatuinen pentu on ollut suht helppo ja tasainen pentu. Saamme molemmat rauhassa opetella ja edetä kohti ipo-kenttiä.
Oikealta nimeltä: LANACOS CAUSE SHE’S WORTH IT
Eli Muru.
Muru saapui minulle keväällä 2012 juuri vuoden täytettyään. Murusta on kuoriunut todellinen sohvakoira, joka rakastaa nukkumista ja syömistä. Ei se ulkonakaan käynti niin tärkeää ole, kunhan on sisällä lämmin ja pehmeä petipaikka.
Murun kanssa ei harrasteta mitään ihan siitä syystä, etten ole niin masokisti 😀 Muru on hyvin kissamainen luonteeltaan ja ei tee mitään, jos vähänkin kommennetaan. Hyvin herkkäsieluinen prinsessa, joka ei halua totella. Kuitenkin niin rakas pieni dalmatialainen kaikkine oikkuineen 🙂
Muutamat näyttelyt ja mätsärit on käyty, mutta se näyttelyissä käynti ei ole se mun oma vahvuuteeni ja kiinnostukseni, joten niissä pyöriminen on jäänyt pois.
Välillä on mielessä käynyt olisinko aivan hullu jos lähtisin yrittämään BH:n suoritusta tämän kanssa, todennäköisesti olisin hullu. Mutta katsotaan mitä tämä treenihulluus tuo tullessaan 😉
